Käytiin toisen kanssa katsomassa asuntoalueita, katseltiin missä voisi kuvitella asuvansa.

Yhdellä alueella oli korkeata kuusikkoa, valjun näköisiä taloja. Kuusista tuli mieleen yksi lapsuuden kotini, jossa oli samanlainen ympäristö. Ja siten niistä tuli myös mieleen isäni. Se, kuinka hän oli kuin nuo kuuset, korkea, tumma ja synkkä. Mielenvikaisuus oli vain hänessä tosin, mutten kuitenkaan pitänyt tuosta muistonomaisesta, joka minulle tuli mieleeni.

Tiedoksi, että puhun isästäni menneessä aikamuodossa, koska vaikka hän on yhä elossa, en ole hänen kanssaan missään tekemisissä, enkä haluakaan olla.

Tuli tuosta mieleen, että koulun alussa terveydenhoitaja kysyi kovin kiinnostuneen ja huolestuneen oloisena, miksen ole isäni kanssa tekemisissä. Mieleni teki sanoa että tuskinpa minä haluan olla juoppoon narsistiin yhteydessä. Mainitsin vain tuon alkoholismin hänelle, johon nainen tuntui ajattelevan, että eikö olisi parempi, jos miesparalla olisi jotakin sukua lähellään. Äänensävy kertoi paljon.
Palatessani tunnille minulla oli ikävä olo, sillä tuon asian lisäksi olin maininnut naiselle erään sukulaisen kuoleman, ja se oli noussut pintaan. Ikävä toista ihmistä, ja ärtymystä siitä, että taas kerran isäni oli saanut sympatiaa joltakin naiselta -sillä eihän ukkoparka voi mitään juomiselleen-. Pah.