Siitä lähtien, kun isä jätti meidät, äiti oli antanut puheillaan sellaisen vaikutelman, että miehet ovat pahoja. Jos häneltä kysyy, miksi hän ei ole hankkinut uutta miestä, äiti vastaa, että hän kuitenkin saisi jonkun juopon tai rentun itselleen, se on hänen tuuriaan.

Mutta, vaikka hänen vihansa isää kohtaan on oikeutettua, hänen ei olisi pitänyt purkaa sitä kaikkiin miehiin. Olen huomannut näin jälkeenpäin, että tuo miehillä pelottelu on selvästi vaikuttanut meihin lapsiin.

Isä oli huono isä ja aviomies, mutta ainoa sellaisen malli meille lapsille. Eron jälkeen alkoi miehistä varoittelu, ja koska olin oppinut koulussa, että pojat ovat ilkeitä, ei minulla ollut aihetta epäillä äitini sanoja. Toki  joitakin mukaviakin poikia oli koulussa, mutta he olivat minun maailmassani harvassa.

Tuo vaikutti myös minun suhtautumiseeni seurusteluun ja treffailuun. Ensimmäiset miehet, joita tapailin, eivät todella välittäneet minusta, vaan huijasivat saadakseen haluamansa. Yksi oli niin kiero, että silloin kun olin masentunut ja surullinen, teeskenteli herra hurmaavaa, mutta olikin kaikkea muuta jälkeenpäin.

En tiedä, missä olisin, jos en olisi tavannut Toista.